Iperyys.net  -  Pää  -  Päivi  -  Lue  -  Tiedoksenne  -  Ketä  -  Kuvia  -  Sälää  -  Kerrohan
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Kuvatus kuvasti kuvotuksin
Kuvat avautuvat uusissa ikkunoissa, ikkunan saa suljettua kuvaa klikkaamalla.
Melkein aikajärkeistyksessä, uusimmat alimpana.

Minun
paskatöherrykseni

Muiden
übertaide

 

  Ensimmäinen virallinenhko luonnos Reiskasta. Kovin kehittelyvaihekuvia ei Reistä olekaan, kun tiesin heti miltä suunnilleen pitää hänen näyttämän (vaikken ensin osannutkaan piirtää sitä). Lyijykynällä.
     
  Ensimmäinen luonnos Kommakosta. Hänestä minulla oli aavistus, vaan lopullinen konsepti syntyi vasta paperille, puolivahingossa. Eipä ole muuttunut tästä ensimmäisestä kuvasta yhtään hän. Joo, lyijykynällä.
     
  Ja Merisarpiosta myös. Merpio oli huomattavasti hankalampi, ja läpikävi lukuisia tuskaisia kokeiluita ja yritelmiä ennenkuin lopulta keksin miltä näyttää. Niitä aiempia en näytä. En muuten millään jaksa muistaa että päänsä on oikeasti noinkin pyöreä. Littanan teen aina. Kirottua on se. Lyi-lyi.
     
  Mursanteromme. Hän oli suhteellisen itsensä näköinen heti alusta, mutta ennen tätä kuvaa ei ollut partaa hällä. Sikäli tämäkin on siis ensimmäinen kuva hänestä ikinä. Arvaa millä tehty.
     
  Kommakosta oekaki, Traumabunnyssa muistaakseni piirsin. Tuon ovat väriset vaattehensa joka tapauksessa, mutten osaa sanoa pidänkö enempi haalareista vai hupparista, ovat kumpainenkin kovin somia.
     
  Tämän ovat useat teistä varmasti jo nähneet. Jos ette, olette joko sokeita, minulle tuntemattomia, tai toimivaa sähköpostiosoitetta omistamattomia. Tätä käytin nimittäin joulukorttinani vuonna 2003, ja Reiska ja tonttu -han ne siinä. Vesivärein sekä tussein.
     
  Tämän kuvan Reiskasta piirtelin juuri ennen ensimmäisten sivujen uppimista. Bridgien kanssa kehittelin fanitaiteen vaihtoa, ja kun tulin omia hahmojani esitellessäni maininneeksi saukot, eikä heistä vielä mitään netissä ollut, tämän väsäsin mallikuvaksi. Vesivärein sekä mustalla tussisella.
Bridgietä muuten kiitän, vastatessani kysymyksiinsä sarjiksentyngästäni, jouduin samalla itsekin miettimään perusteellisemmin tätä sälää. Eli kiitos.
     
  Tämä on alunperin samaan tarkoitukseen syntynyt kuva Merisarpiosta. Minä näyn pitävän kovin tuosta kalpeasta vihertäväisestä väristä, Kommakkokin on mokoma vihreä. Vesivärit, musta tussi, PaintShop Pro7.
     
  Oekakka Reiskasta ja Orvista, ja taitaapa muuten olla ensimmäinen kunnon kuva Orvista, mitä olen piirrustellut.
Eli maamerkki tämäkin. Niin, ja Oikukkaassa Perunassa piirsin.
     
  Leikin tuollaisella rusehtavaisella paperilla, ja siitä tuli Mursantero Merpion kera.
Lyijykynä, musta ja valkoinen tussi.
     
  Tätä kuvatusyhdistelmää oli tarkoitus käyttää sivulla 16, ja kyllä sinne osa tuosta taustasta pääsikin keikkumaan (Ette prkles varmasti arvanneet jotta oli noin värikäs se! Piti noita käyttämättömiä nappeja vähän päästä kurittamaan). Vesiväriä, valkoista geelikynää hiukan, ja tussi sekä lyijykynä.
     
  Huu. Tussilla tein tämän. Ja kettuja syön.
     
  Sitten vähän luonnoksia kautta sotkuja. Reiskaa ja Orvia päätin harjoitella lyijykynän, mustan sekä punahisen tussin ynnä vesivärien kera, jos oikein muistan. Parhaiten onnistui oikea alakulma. Arvattavastikin.
     
  Reiska, Haradayan oekakia kokeillessa. Jotenkin Ihmisen Rajattoman Typeryyden silloisen ulkoasun värit tuli siihen niin.
     
  Vot, eikö olekin jo aika taas muita piirrellä kuin noita tyttösiä. Vaikka nättejä ovatkin. Eli här on meillä Merisarpio, sekä vieraileva tähti toisesta sarjakuvasta, joka tuleekin valmistuttuaan varmaan olemaan siinä muodossa, ettei tämä otus siinä esiinny lainkaan. Mutta ovat aika samannäköisiä. Ehkä ovat sukua.
     
  Leikin tussiloilla (huopakynillä mitä lie). Orvi on liian lyhyt, mutta muuten ovat suunnilleen oikeankokoisia suhteessa toisiinsa he. Tälle tein saman ilkehyden, jonka sarjakuvasivuillekin, eli mustavalkaisin sen PSP7llä, tussit olivat väriltänsä jotain pinkkiä ja vihrua.
     
  Mursantero oekaki. Ihan vain koska mietin minkä värinen olisi hän.
Ihana puoli näissä mustavalkosarjakuvissa on se, ettei sitä tarvitse välttämättä päättää etukäteen. :D
     
  Arvatahan suattaa jotta kun Kosmonauttihai päästetään Freehandin kimppuun vektoreita vääntelemään, hän ensimmäisen tehtävänsä yhteyteen sijoittaa Merisarpion. Suloista sinänsä.
     
  Lisää koulun hyötykäyttämistä - tuli ensimmäisten viikkojen aikana töherreltyä vihkoon. Mutta olin pahis enkä viitsinyt ostaa ruudutonta vihkoa (ei siihen ollut tarkoitus piirtää kun muistiinpanoja tehdä, vaan paskat mitään muista kuitenkaan, oli panoja taikka ei), joten saatte samalla ihastella toimistotarvikkeiden osa-alueen graafisen suunnittelun geometrista huippua - kaikki ruudut saman kokoisia! On se maailma ihme paikka.
     
  Luonnos Reiskasta teini-ikäisenä, eikä ole kovin näköinen se.
     
  Orvi suostui koekaniiniksi guassikokeiluuni. Eipä mitään kovin repäisevää. Silmänsä ovat vihreät, vaikka ne skannattuna keltaisilta näyttävätkin. Pöh.
     
  Reiska löysi tiensä rusehtavalle paperille (juuri saamani tiedon mukaan kyseessä onkin kartonki), puuvärein, mustin tussein sekä valkoisin geelikynin söherrettynä. Alkuperäisen annoin Henkalle poies, kerta hää oli niin hepokatti että minua viitsi kortilla muistaa Saksasta asti. Terkkuja.
     
  Mursantero pitkästä aikaa. Mustalla tussilla, vesivärillä, geelikynillä sun semmoisilla väkersin, olin ahkera ja laitoin mukaan kuivaksi prässättyjä lehtiä (niin, työ naapurit jotka ikkunoistanne kurkitte ja ihmettelette mitä pirua se Hopeasaari kävi niitä vaahteroita nyppimässä keskellä yötä, niin tätä kävi) ja lehdestä leikattuja silmivä. Sateenvarjo ei ollutkaan kaiken takana. Tässä hän on ainakin etualalla.
     
  Piirsin koulussa Juksia, ja nämä päätin lähettää IRCissä veljelleni kysyäkseni jotta näyttääkö se Hakulinen varmasti tältä. Sanoi että suunnilleen. Oli tärkeätä saada hyväksyntä, Juksa juksaaja kun on tavallaan molempiemme luomus, vanhempi kuin tämä sarjakuva, ja legenda monien kettujen keskuudessa. Saukoissa katetaan seikkailuistaan vain murto-osa.
     
  Luulenpa kovin, että tämä on ensimmäinen kuva Tassukorvasta. Tosin silloin ei ollut hän vielä Tassukorva lainkaan - ei ollut henkilö, eikä ollut nimeä hällä, enkä varsinkaan ajatellut että Saukoissa esiintyisi hän. Kuten kuvasta näkyy, kyseessä on etusivuni entinen koristus. Taisin tusseilla ja lyijykynällä sen piertää.
     
  Tämä taitaa olla sitten toinen. Vieläkään ei ollut hahmo hän, ja aloitin kyseisen kuvan tuosta tyttösestä tuossa alhaalla (se voisi olla Orvi, mutta luulenpa ettei ole). En keksinyt enää mitä muuta sinne laittaisi, joten mietin jotta piirretäänpä se alaston otus jolla on naama takaraivossa ja lätkitään vähän silmiä ympärille niin se näyttää kovin pseudosyvälliseltä. Hiukset Tassu sai vasta vakiinnuttuaan henkilöksi, kun tajusin että sarjakuvassa joudun varmasti näyttämään heikäläistä edestäkin, enkä halua keksiä sille toista naamaa. Vesivärejä ja musta tussi ja jotain paskaa, huhtikuussa 2004.
     
  Nyt on Tassusta tehty Tassu. Mursanteron keralla hänet koulussa räpelsin lyijykynin ynnä tussein vihkooni (siihen samaan ruutuhirvitykseen). Mursan ilmeestä huolimatta tulevat ihan hyvin toimeen he. Laitoin mukaan yhden Mursaluonnoksen, kerta en viitsi sitä erikseen mihinkään tunkea. Se ei olisi sen arvoinen.
     
  Reiska ja Tassukorva oekakoituna joskus vähän ennen toisen kappaleen aloittamista.
     
  Ja Orvista värillinen kuvatus jotta näkisimme että hän tosiaan on sininen nyt kovin.
Sanoivat, että kissa syö päätänsä hänen tuossa. Ketkut.
     
  Henkilö nimeltä Sarah kehui sarjakuvaani. Ja Merpio arvostaa. Puuvärein, ja jotain mustaa tussia taas ynnä geelikynää.
     
  Ensimmäinen versio Tassukorvan ensiesiintymisestä. En oikein tajunnut, että Tassu on nyt eri, eli se pitää piirtääkin eri tavalla kuin olen aiemmin tottunut sen piirtämään (ja enhän minä näköjään osannutkaan piirtää silloin, joten päivitys oli tarpeen joka tapauksessa), niinpä ei näytä yhtään siltä, miltä piti. Mutta ihan jees. Värit nääs.
     
  Koulussa jällehen luonnostelin heitä. Ja siinähän ovat.
     
  Kerta Sarah oli niin kukkanen että kommentoitsi lisääkin vielä, hän toisen kuvan saakoot itseillensä.
Tämän siis hälle piirsin. Ja Jasonille kanssa puoliksi, tapelkaa keskenänne siitä.
     
  Vähän taas sekalaisia luonnoskuvatuksia, ihan kun ei niitä olisi jo tarpeheksi. Nyt on tosin mukana myös Kerttu!!!189 (Ja etanamies)
     
  Tulin ajatelleeksi tällaista sivua 59 piirtäessäni. Orvinhan on tarkoitus siinä moikata sen verran huomaamattomasti ettei herätä suurta epäluuloa ja hämmennystä hän, mutta jaa. Eihän Tassua kukaan näe.
     
  Tämä oli sarjakuvakurssimme loistava päätöstyvö, jonka tekemisestä pidin hevosettomasti. Eli sarjakuva, joka perustuu jollakin tavalla johonkin musiikiksi luokiteltavaan. Musiikki on Beatlesin Keltaisesta Sukellusveneheisestä tuttu March of the Meanies, sitä suosittelen kuuntelemaan tätä katsoessa niin aukeaa paremmin ideja. Ja niin, on se Juksa. Ei tämä muuten täällä olisi.
Ja välineinä ne samat copicit kuin Saukoissakin.
     
  Tipsu tussiintui ynnä puuvärittyi. Kaunoinen, eller kellertävä?
     
  Tassukorvalla on Orvin hattu.
     
  Kerta oli Jasonkin kukkanen, ja oma-aloitteisesti mainosti myötä A-Konissa, hälle kuva.
Jee, ensimmäistä kertaa käytän tätä pro-vesiväripaperia. Jee, en osaa ollenkaan käyttää sitä. Jee.
     
  Ja, kuulemma halataan Merisarpiota aivan liian harvoin. Nytpä ainakin kerran.
     
  "Tämä lause tässä on minusta erityisen ovela". Juksa ja Mursantero puivat Juksan sepustuksia, ja Juksalla on tosiaan punainen tukka. Eipä silti, käytössäni oli rajoitettu määrä puukyniä, joten ei ihan noin saatanallisen oranssi.
     
  Rei.
     
  Leikin taas mustilla ja valkoisilla sekä vaahteranlehdillä ja musteella. Siitä tuli hyvin huvittava Mursantero tulokseksi.
     
  Minä väritin jotain tietokoneella.
On hevosen henget siinä ryhmäkuvassa he.
     
  Väritin lisääkin tietokoneella. Tykkään jostain syystä jättää vaatteet tyystin varjostamatta. Vaikka luonnoshan tämäkin vain on, jos jotain kunnolla tekisi niin kai minä varjostaisin, rypytyksiä ja taitoksia on niin ihana piirrellä ja värittää vesiväreinkin. Orvi möksöttää. Ärr.
     
  Tätä en tosiaan muistanut missään vaiheessa tänne lisätä. Joulukorttini vuodelta 2004.
Vesiväreillä musteella ja valkoisella geelikynällä on se tehty.
     
  Reiska on teini ja Reiska itkee. Eikö ole söpöä.
Vesiväreillä paperille joka ei pidä vesiväreistä.
     
  Sarjassamme epäjärjestelmälliset luonnoskollaasit, meillä on hilpeä Rei ihanassa uudessa hameessaan, ensimmäinen luonnos Sointu Myötäjättiläisestä, tonttu, ruutupaperiluonnos sivusta 72, pari Orvia, Mursa väreissä, Marko, sekä Reiska rähjäisenä ja pitkätukkaisena Merisarpion kera. Maar.
     
  "Virallinen" Susikkiluonnos, huopakynillä. Tätä ennen on Susta piirrelty vaikka kuinka, mutta se näyttää aina samalta niissä aikaisemmissa kuitenkin.
     
  En ollut piirrellyt variksia taas pitkään aikaan, joten tässä on kyseessä pieni alkulämmittely tuota kappaleen kolme variskohtausta varten. Enkä minä kai silmiäkään. Hän on huopakynillä, nämä on melkeen kaikki tässä lähistöllä tehty niillä muutenkin.
     
  Huopakynin pieni lajitelma erilaisia tonttutyyppejä, tässä eivät suinkaan ole kaikki.
     
  Outi ja Susikki kuin kaverikuvassa ikään. Niille tuli vallan vahingossa käänteiset silmän- ja paidanvärit. Tässä Sus näyttää ehkä eniten itseltään, siis enemmän kuin tuossa virallisessa luonnoksessa. Vähän siskonsa näköinen, mutta kuitenkin ihan erinäköinen.
     
  Tällainen pieni PR-poseeraus Reiskalta ja Kommakolta (huopakynin tämäkin, niin ja valkoisella puuvärillä). Luokkatoverit luuli että olen minä siinä jonkun mörön kanssa, koska minulla on punainen kaulaliina ja raidalliset sukat.
Hiiteen he.
     
  Päätin vihdoin tehdä Orviversion siitä symbolinomaisesta Varisreistä.
     
  Tällainen kokovertailu hahmoistamme. Lisään kuvaan jengiä sitä mukaan kun sitä sarjakuvassa esittäytyy, tässä tähänmennessä henkilöiksi luokitellut. Markoa ei ole ihonväriä lukuunottamatta väritetty, koska emme tiedä hänen väreistään, kun Orvi ei niitä muista. Tassukorvan poissaolollekin on syy (mutta on sillä pituus, se on 168cm eli yhtä pitkä kuin Sointu. Ja minä).
     
  Anulouna Hillevi Pälkähä.
Huopakynin luonnosteltu (mm) sivua 123 varten.
     
  Vuoden 2005 huhtikuussa äiti osti minulle tosi hienon luonnoslehtiön, joka osoittautui huopakyniä suosivaa paperia sisältäväksi ja ylimääräisille paperilappusille (joita harrastan muistinpätkivyydellisistä syistä kuin ammattiuralle tähdäten) tarkoitetuilla taskusilla varustetuksi. Ensimmäinen kuva, jonka siihen piirsin oli tämä. En sivua 139 piirtäessäni muuttanut juuri mitään, lisäsin neljä tonttua ja kauhistutin Orvin ilmettä enempi.
     
  Minulla on taas koulussa muistiinpanovihko. Sinne kertyy yhä aivan yhtä suuri prosenttimäärä muistiinpanoja verrattuna piirusteluihin kuin ennenkin.
     
  Xara, joka voitti arvan kautta Tassukorvakilpailuni taannoin, vihjaisi palkintokuvaansa piirrettäväksi varisparvia ja punaista ja mustaa. Mustaa siellä on nyt vähemmälti, mutta varikset ja punainen pääsivät mukaan tulkintaani. Pitihän tämä teille muillekin näyttää, vaikka Xaralla onkin tuplasti isompi versio sekä alkuperäinen hallussaan.
     
  Minulla oli sen verta tylsää eräs päivä, kun ei ollut tietokonetta eikä Hoota eikä kulkenut bussi, että maalasin kuvan Orvista ja Reiskasta. Kansikuvalta näytti se.
     
  Koulussa piti maalata vesiväreillä jotain abstraktihkoa, ja minä maalasin jotain Mersarpiohkoa.
Opettajani olisi halunnut tunkea kuvan alareunaan oranssin sarjakuvastripin.
     
  Toukokuussa 2003 minä keksin tusvakahlaajat, ja tämä on ensimmäinen kuva ikinä, joka niistä on tehty. Eikä niitä sen jälkeenkään ole ihan hirveästi kertynyt.
Vesiväreillä.
     
  Luonnos Orvista ihastelemassa tusvakahlaajan sisätiloja. Söötti.
     
  Sointu Myötäjättiläinenkin ansaitsee muotokuvan itsestään.
Tussein.
     
  Sivuja 156-161 varten lämmitellessäni tekaisin kaksi ihan siedettävän näköistä muotokuvaa Orvista. Näytettäköön ne tässä. Siveltimellä ja nesteismusteisella on tehty kuten ne sivutkin.
     
  Sarjakuvan nimeä koskeneen kilpailun voitti Naarmu, ja hänen palkintokuvatoiveensa sisälsi jäniksiä, Kommakon ja ruskeaa jollakin räväkämmällä värillä ryhditettynä.
Sitä se on. Suurimmaksi osaksi huopakynillä väritetty, ruohikko vesiväreillä. Kommakon siipi valkoisella guassilla.
     
  Hupasta luonnoksia vuoden 2005 puolelta. Hevosenhengeksikääntämisensä oli pitkä prosessi.
Väreiksi keksin lätkäistä tuon värisävy-yhdistelmän, joka on minun näkemykseni kukertavasta. Hupa on siis kukertava.
     
  Lyijykynätussisöherrys Hupasta, Reiskasta ja Kommakosta.
     
  Tonttu ja Lintupölliäinen ruutupaperille luonnosteltuna. Tonttu ei vielä ihan näytä siltä, miltä nyt. Mitä väreihin tulee, Tontun lakki on tietysti punainen, ja kylpytakkinsa ovat samanväriset kuin Erkillä. Lintupölliäisen naamasta piirränkin sitten varmaan joskus värillisen kuvan erikseen. Sitä ei voi kuvailla sanoin.
     
  Erkki Pulliainen, nopeasti väritettynä ja värittämättä. Tein tämän hyväksytyttääkseni hahmon oikealla omistajalla versioni Erkistä.
     
  Taas teen näitä. Tämä voisi olla sarjakuvan kansi, jos sillä olisi kansi.
     
  Phalaenopsiin kilpailupalkintokuva nesteismusteistetulla Reiskalla. Mikähän siinä muuten onkin, että niistä neljästä voittajasta, jotka meille tähän mennessä ovat kertyneet, kolme on pyytänyt kuvaa jostain saukkoihin liittyvästä. Kai te tiedätte, että osaan piirtää muutakin?
     
  Vesiväröity ja nesteismusteisääriviivastettu kuva Reistä kuusitoistavuotiaana viettämässä toista jouluaan hevosen henkien kanssa, Snörebyssä. On onnistunut kursimaan harakanpesämäisestä pitkästä tukastaan suhteellisen söötit lyhyet saparot.
     
  Ihan itseäni varten muistiinpanoiksi olen tehnyt tällaisen kaavion Orvin luokan eli Kyrönkärjenniemen viiskutosen istumajärjestyksestä ja siihen oppilaiden eliminoinnin myötä tulleista muutoksista. Olkoon se nyt teidänkin nähtävillänne. Ai niin siellä on muuten kaksi oppilasta, joille olen laittanut nimet, vaikkei niitä mainita sarjakuvassa. Tämä johtuu siitä, että Lea Harriesakarjalainen on hahmo eräästä vanhasta sarjakuvastani ja Sanna taas näytti ensiesiintymisessään erittäin paljon eräältä ystävältäni yläasteelta (minusta siis).
     
  Veljeni Paintilla piirustama Furktus. Tuon on siis värinen se (kyllä, tuo on mätämunan keltainen). Itse asiassa se tuntuu vähän vaihtelevan kummankin Furktuksissa, että kummassa korvassa on piikkejä ja kummassa korvakoru, vaikka tässä onkin samoinpäin kuin sarjakuvassa.
Aikana, jona meillä oli käytössä yksi yhteinen tietokone, tapasimme vaihtaa työpöydän taustakuvaksi jonkin <5min piirretyn kuvasen aina koneelta lähtiessämme, ja veljeni kuvissa seikkaili yleensä Furktus. Minun varis. Tämä on epäilemättä jäänyt päälle, sillä varikseni oli kovin ilkeä otus.
     
  Furktus, jonka jätin erään tyhjän luokan liitutaululle koulusta poistuessani. Ei ole täysin näköinen, mutta ihan hauska ylläri siivoojille. Furktusta on piirretty jos jonkinlaisiin paikkoihin, keksijänsä musiikinesitelmäänkin. Se on sellainen somistusotus se.
     
  Jos Furktuksesta on kuvia pienen valtion tarpeiksi, Römökaattuksesta ei ole tätä luonnosta ennen ollut yhtään! Vaikka molemmat portinvartijat ovat olleet olemassa jo jotain... varmaan melkein kymmenen vuotta. En tiedä, kun en ole heitä keksinyt.
     
  Yksi yritelmistä siksi julisteeksi, jonka Phalaenopsis kilpailunpalkkiokseen pyysi. Onnistui epä, mutta onhan se oikeastaan ihan kiva. Tämä on valokuva, eikä skannaus, koska se oli A3 ja skannerini on A4, enkä jaksanut alkaa säätää. Tuo punerrus on vahinko, mutta pidin siitä, joten jätin. Paperi on siis valkoinen, tuo on vain jotain valotuspaskaa.
     
  Tämä on jo wanha, mutta laitettakoon sekin nyt kansan nähtäviksi, kun sen kerran koneeltani löysin.
Joulukorttini vuodelta 2005. Vuonna 2006 minulla ei joulukorttia ollutkaan. Olenkos pahis!
     
  Somistuskuva vuoden 2006 juolukalenteristani, Xma's & Xpa's:sta. Niin. Onhan siinä sentään tonttuja.
     
  Julistemainen kuva sarjakuvan henkilökunnasta (miinus Pyttelin pariskunta, kun eivät mahtuneet mihinkään väliin... ja tusvakahlaajahan ei oikeastaan ole henkilö, mutta haittaako teitä? minua ei), ihan tietokoneitse värjystettynä.
     
  Luonnoksia Reiskasta 16-vuotiaana. Eli siinä kahden rumuussellaisen väliin osuvassa söpöysvaiheesa.
     
  Olen ihan unohtanut tämänkin näyttää. Harjoittelin ilmeisesti värittämään tietokoneella paskasti, tai sitten en vain jaksanut värittää käsin, mutta ainakin halusin piirtää tällaiset kivat pikku kuvat muutamasta ihmis(mäisestä) henkilöstäni. Kuvassa oli muitakin (mm. Tuikku Hammasvänrikki, josta vastaavanlainen kuva onkin jo ollut jonkin aikaa nähtävillä), muttei niistä sen enempää. Julkaistakoon heidät, kun sarjakuvansakin.
     
  Räpelsin aikani ratoksi myös kuvan Reiskasta ja Juksasta sen vuoden keväässä, jonka syystalveen tämä sarjakuva sijoittuu. Rein ja hevosen henkien Juksan kanssa viettämän vuoden aikana Reiska ja Juksa puhuivat paljon. Tai oikeastaan Juksa puhui paljon ja Rei oli omissa ajatuksissaan yrittäen vähemmän taidokkaasti näyttää siltä, että kuuntelisi. Juksa yleensäkin puhui paljon, vaikka sarjakuvassa ei pääsekään sanomaan sanaakaan.
     
  Aprikoosi purkaa maailmantuskaa juustohöylällä. Tämän halusi Karo nähtä.
     
  Ja tämän halusi Sarah. Toiveensa kilpailussa voittamansa palkintokuvan aiheeksi oli Kommakko ja vihreää, tonttujenmätkiminen ja siivet sivumennenmainittuna. Sellaista tein.
     
  Spontaaneja variksentappopyrähdyksiä.
     
  Ne yhdeksän Hupan hevosenhenkitovereista, jotka pääsemme näkemään läheltä sivuilla 226-227, sekä nimensä ja ilmoitukset siitä, minkä kasvin lehti on kellä siipenä (suomeksi ja englanniksi ovat ne). Nimistänsä lisää Tiedoksennessassassa. Ja varoitus muuten heille, joilla netti on hidas: kuva on iso.
     
  Tigertyn/Tigerin/Kaisan, mikä hän olla tahtookin, palkintokuva kilpailustani. Halusi Merisarpion hän, vesiputous taustallansa. En oikein pidä vesiputousten piirtämisestä taikka maalaamisesta lainkaan, mutta saatatte huomata kyllä, minkä osan kanssa minulla oli vähän liiankin hauskaa.
     
  Sivulla 238 seikkaileva hevosenhenkikaksikko väreissä, siipien ja nimien kera. Toisen heistä nimestä keitokset Moonielle, joka halusi, että teen jonkun otuksen, jonka nimi on Mörköröykkiö.
     
  Tavallinen rauhaisa koti-ilta siinä fanifiktiossa, jossa Susikki ei koskaan kuollutkaan, mutta Reiska ja Orvi jostain varmasti käsittämättömän typerästä syystä ystävystyivät kuitenkin. Oi seepia, miks sua lemmin mä näin vitusti.
     
  Törmäsin Deviantartissa tällaisiin memetyksiin, joita kaikki koko ajan tekevät, ja poimin niistä kokeiltavaksi kaksi, jotka liittyivät fiktiivisten henkilöiden kanssa pelleilemiseen. Teksti on pelkästään englanniksi, ja kuvat isoja. Notta varokaa.
     
  Hevosen henki Voiksitsgytriö, väreissä.
     
  Väreissä myös Orvi ja Sointu. Tosin tämän ei alunperin pitänyt olla väreissä, minkä vuoksi Orvilla on musta tukka. Se on oikeasti ruskea.
     
  Heille, jotka pettyivät, kun epiloginomainen viimeinen kappale ei sijoittunutkaan 19 vuoden päähän ja esitellyt Orvin kivaa miestä ja niiden kaksosia Susanua ja Reimarkia, tässä ompi tällainen kuva, jonka piirsin huvikseni Orvista aikuisena, tai ainakin vanhempana kuin 12 vee. Saavat sitä toki muutkin katsoa.
     
  Kun kerran sain sarjakuvan päätökseen juuri ennen aprillipäivää, niin enhän minä voinut kiusausta vastustaa (vaikka esimerkiksi koulukiusausta pitäisikin vastustaa, minä nyt vain olen lihaltani heikko). Malliksi pääsivät sellaisten Disney-jatko-osien kannet kuin Pieni merenneito II, Mulan II, Tuhkimo III, Jafarin paluu, Pocahontas II ja Kaunottaren ja hirviön kolmososa nimeltä Belle's Magical World, josta en jaksa tarkistaa, onko sitä edes julkaistu suomeksi. Verratkaa huviksenne niihin.
     
  Luonnoksia Reistä eri ikäolomuodoissa. Se vauva on Susikki.
     
  Ja Orvista myös. Ne loppuvat kahdentoista ikään tietysti siksi, että sarjakuvakin loppuu siihen.
Se toinen pikkutyttö on Anulouna.
     
  Sivun 42 entinen viimeinen ruutu.
     
  Sekalaisia luonnoksia. Mm. säätöä sarjakuvan viimeisten sivujen jälkeen siellä, minne niillä viimeisillä sivuilla ovat menossa he; musikaalinen memetys, jossa ideana ompi piirustaa kymmenen randomin biisin ajan mitä niistä mieleen juolahtaa; ja vielä yksi siveltimellä musteitettu Orvi.
     
  Tietokoneella väritettyjä kuvia. Rei ja Kommakko mäiskivät variksia, Susikki möksöttää, ja Merpio on söpö.
     
  Orvi ja Tuikku Hammasvänrikki.
     
  Hupa ja Kommakko naureskelemassa jollekin aivan helvetin hauskalle asialle. Hupa on Kommakkoa huomattavasti lyhyempi ja Kommakolla ei ole hampaita. Tällä ei tietenkään ole väliä, sillä hevosen henget ovat - kas kun kätevää - muodonmuuttamistaitoista väkeä.
     
  Kuva, joka pälkähti päähäni eräänä lokakuisena aamuna, kun mietin, että miksi vitussa muka pitäisi nousta ylös. Päätin nousta maalatakseni tämän kuvan sitten.
Minä kutsun syksyä aina välillä saukkosotilasvuodenajaksi, sillä silloin tuntuu kaikkein eniten, että voisi milloin vaan käydä jotain yhtä omituista kuin Saukoissa käy. Syystä minä sarjakuvan alun loppusyksyyn sijoitin.
     
  Orvi on pukeutunut Kirjoitusten Sarakoksi.
     
  Furktus sen sijaan on piirtynyt navetan seinään.
     
  Kaksi oekakkaa Saukko-otuksista. Myrtsi Reiska, hilpevä Orvi, sekä sievä Merisarpio. Ovat täältä Oikukkaasta Perunaisesta.
     
  Hevosen henki Kuontaloketale, jonka siipinä toimii vesikuusi. Häntä emme edes sarjakuvassa näe, mutta apunsa kulisseissa oli kovin arvostettua. Hän asustaa enimmäkseen Kuopion seudulla kahden sisarensa kanssa. Moikatkaa jos törmäätte.
     
  Väkeä, joka voi tulla ikkunan taa. Tonttu, sekä hevosenhengistöä sivellinkärkitussilla.
     
  Ja aivan yksinään tonttu Talkkuna. Rauha hänen muistolleen, vaikkei häntä kukaan muistakaan.
     
  Tussitöherryksiä. Angstinen Anu, kävelyttävä Erkki, kinastelevia tyttösiä, sekä voitokas Kommakko.
     
  Orvi ja Päänsäkissa kohtaavat oikeasti poikaskokoisen tusvakahlaajan.
     
  Kolme värirajoitteista kuvaa Reiskasta kummemmitta syittä ja seurauksitta.
     
  Vesiväreillä ja musteilla maalaillut Orvi ja Tassukorva puuhastelevat jotain.
     
  Helsinkin Putsaustiimi! Talossa ja puutarhassa!
     
  Reiska ja Tassukorva ovat ällöjä ja spoilerihtavia. Ei tällaista kuitenkaan oikeasti kävisi.
     
  Kaksi luonnosta Reistä ja Orvista tekemässä tasan ei mitään.
     
  Kaksi luonnosta Merisarpiosta ja kaksi Kommakosta ja Orvista. Oletkos miettinyt, miten Merpio kirjoittaa koneella? Tai miltä näyttäisi jos oisi nuottiavain hän.
     
  Vielä yksi memetys, jossa Rei.
     
  Kunniaksi vanhain sivuin korjailun päätökseensaattamisen, maalasin Reiskan ja Orvin, sekä punaisen taivaksellisen varistoa.
     
  Aikainen kohtaaminen kera Reiskan, Merpion, Kommakon, Orvin sekä Markon. Tai olisi ollut, jos ei heistä yli puolet olisi ollut näkymättömissä,
     
  Merisarpiosta saapi myös kaunista kuviota.


Viskaintaide
Eli fan = mm. kuormittavuus, leyhyä, löyhytellä, potkurinsiipi, tuuletin, viuhka, viskain*
(Taikka muodikkaan alternatesti epämuodikkaaksi ruotsiksi että hitto)

  Sieneko minua muisti syntymäpäivänäni, Reiskan piirtämällä. Eiköhän tämä ensimmäinen fanitaitehemme olekin. Että jee.
     
  Orvin piirsi oekakilla ystävämme Katja. Häntä Hellikäämme.
     
  Sierra piirsi minulle Kommakon. Ja kaupan päälle pelottavat isot silmät ja verisen pupun. Olette loistava, Sierain.
     
  Dolphingirl oli hopeinen (kulta on yliarvostettua) ja piirsi heistä viisi! Thohoo! Ja kuka muka väittää etteivät vihreät merisarpiot ole suloisia? Katsokaa poies, väki: kyllä ne ovat!
     
  Ja arvatkaapa oliko Sarah vielä niinkin kukkanen että piirsi minulle viskaintaidettakin* jopa!
Että mitäpä jos oisivat huolettomia koulevaisrupeltajia he, ja olisi aikaa sekä mahdollisuutta ja innostusta heillä hillua biitsillä keskenänsä. Tältä voisi näyttää se.
     
  Rococolta mystinen Merisarpio. Olen Maurice Ravel.
     
  Kunniaksi Jenshinin Faniartsipäivän piirsin Jenshin-henkilö minulle Orvin. Tykkään tehdä silmistä peukalonkynsiä.
     
  Katja piersi toisenkin ratoksemme, tällä kertaa synttäriksi ja Reiskalla ja variksilla sekä maailman suloisimmalla myrskyllä höystettynä. Tiesittekös että rakastan räkäisiä syysmyrskyjä? Nyt tiedätte.
     
  Jason esittää oman teoriansa arvoituksellisen kissaeläinpäähineen olemuksesta kolmen sarjakuvastripin muodossa. Eli ihka ensimmäinen viskainsarjakuvamme*, joka vieläpä sisältää uutuuttaan sekä veikeyttään hohteleksivan puolisuomalaisen patologisen termin.
     
  Jenshin piirsi myöskin Reiskan. Sanoin hälle jotta näyttää tässä söpöltä Rei, susienkasvattamalla tavalla. Ihailkaa nyt ihmeessä ihmiset kuinka joku osaa käyttää likaisenruskeanharmaita värejä sotkematta niitä kuralammikoksi!
     
  Toinenkin Sarahilta, tällä kertaa on se siten jotta mitäs jos olisikin sentaisarja tämä eikä sitä mitä on.
Joo. Näin.
     
  Kahdella värivaihtoehdolla varustettua Merisarpiota Jacobilta. Katsokaa miten ihanat korvat ja rypykkäät vaatetukset.
     
  Phalaenopsis piirrusti ihailtavasti Tassukorvan kerrankin itsenään ja yksin eikä muiden lisukkeena, mikä sopii Tassulle kuin ketsuppi hapankorpulle, hän kun ei muutenkaan yleensä liiku kenenkään seurassa eikä keralla vaan yksinänsä.
     
  Kysymykseen mitä löytyy Tassukorvan tukkamopin alta vastaa Xara. Kuinka soma.
     
  Kuin myös Phalaenopsis.
Mitä sitä turhia kahta naamaa ylläpitämään kun yhdelläkin pärjää, vai mitä?
     
  Jason piirsi Tassukorvan kasvojen arvoituksesta värikkään sarjakuvan. Yksityiskohtia katosi kun pienennin, joten mainittakoon erikseen, että ensimmäisessä kuvassa siinä seinällä olevassa lapussa lukee että Veera, missäs sitä on oltu, kun ei ole näkynyt?
     
  Jokaisessa meissä asuu pieni tonttu. Olisikin muuten aika ovela valepuku!
Sarahilta on tämä.
     
  Unikeko minulle pierrusti kuvan tonttu Tiinasta. Tiina on yksi Tipsun tuttavista, jotka sen kanssa kuleksivat, hänet löytää sivuilta 139 ja 140 sieltä niin. On siinä variskin.
     
  Jenshin Jennfire Itämiehen näkemys Tassukorvasta. Kaunis kuin kuurankukka.
     
  Tillie-san piirtää maalasi koukeroisen kuvan itse keksimästään hevosen hengestä, siipenään sillä on haavan lehti. Sanoinkin siitä jo hälle, mutta sanon teillekin, että näyttää minusta luolassa leijuvan tuo, ja koukerot joko tippukivistelevät itsekseen tai ovat eläviä ja koittavat tarttua hevosmauriimme.
Heino se.
     
  Terolta hevosenhenkikolmikko ryhmäkuvammassa kuin minun ryhmäkuvani heistä olikaan.
     
  Sarjakuvan henkeen sopivan mustavalkea Orvi KJ:ltä. Varsin on osuvan näköinen hän, ja osuva on minusta myös se lyhyt hahmokuvaus, jonka kirjoitti Deviantartissa julkaistun version saatetekstiksi piirtäjätär. Käykää sitäkin katsomassa. Hää on osuva kuin Viljami Kerros koko nainen.
     
  KJ piirsi toisenkin, tällä kertaa Orvi on Kommakon seurassa.
     
  Reiska ilmaantui yhtäkkiarvaamatta lomaan Moonien luonnostelutuokion, ja oli kiltti hän ja näytti minulle, kuinka kävi.
     
  Jason esittelee meille hevosen henki Lumelemun. Siipensä ovat päästäkin päätellen päivänkakkarat.
     
  Kuin myös tekee Moonie. Tassukorvia olen kokeillut, mutta sukkakorvat ovatkin jo jotain loistavaa.
     
  Lumelemahtamiseen ottaa osaa Phalaenopsis astetta nisäkkäättömämmällä versiolla.
     
  Sarahin Lumelemulla on siipiä vaikka muille jakaa, mutta housut ovat vain valhetta.
     
  Taru yhdisti voimansa valokuvamanipulaation kanssa. Tämän hedelmällisen yhteistyön hedelmä on sekin Lumelemu, ja hänellä on silmä.
     
  Unikeon Lumelemu on pieni purppura naurismarsu, joka itsevalaisee. Luonnehdinta minun, koska minusta se on naurismarsu. Soma.
     
  Katjan oekakoimat sievät Reiskat ja Orvit.
     
  Muuan erinomainen kummajainen, jonka hilkka on minun hilkkaani punaisempi, piirsi Tassukorvan minulle.
 

© 2003 - 2009 Elina Hopeasaari ellei toisin
ilmoitella. Älä vie äläkä käytä ilman lupaa.
*Viskaintaiteesta kreditsoin kohteliaasti
Malinoisin, joka sanan tällain suomenti.