la 18.9.2010
Loput herneessä, verikorppi
Ja nyt on suomenkielisenkin version kaikkien sivujen ylämenukkeet korjattu ja kumarran sekä niiaksin.
On ollut lysti. Keitos tästä ja olkaa hyvä.

pe 13.8.2010
Kimmon paluu ja kosto
Päivitin ainoastaan englanninkielistä versiota tällä kertaa. Käy sieltä katsomassa miten tarkalleen.
Suomipojille ja -tytöillekin tulee kyllä (ei-niin)pian ihasteltavaa/kauhisteltavaa.

la 26.12.2009
Mikähän nyt on kun ei mikään päivitys osu tiistaille taikka perjantaille?
Sälässä on ohje origami-Merpioon, sekä kuvissa kaksi minun piirtämääni, jotka evakuoitsin joulukalenterista, ja yksi muun piirtämä, jonka sain joululahjaksi.

ma 23.11.2009
Saimaani
Latasin blogissa ynnä muualla jo julkaistut saukkokuvatukset galleriaan (viiden peukalonkynnen verran kertyi heitä), sekä siirsin sieltä härpäkkeet kuten pikselinuket, taustakuvat ja simiscreenshotit (sekä yhden kuvan, joka oli merpiolumihiutale) tuonne, minne pääsee linkistä Sälää nykyäätten.
Tähän uuteen osioon, jonne siis tungen kaiken sekalaisikkeen, pääsee toistaiseksi vain muilta sivuilta kuin niiltä, joilla on sarjakuvaa (eli siis pääsivulta, täältä, arkistosivulta, tietosovulta, hahmoprofiileista, galleriasta ja palautesivulta, jotka ylämenyyyssä on linkitettynä), sillä en jaksa nyt editoida sitä kaikkiin 265 sivuun... mutta teen sen kyllä vähitellen tässä. Luultavasti vaivihkaa ja sarjakuvan alusta päin. Korjasin myös noita ylälinkkejä, sillä niissä on pieni koodivirhe. Ne toimivat kai, mutta voi olla, että eivät kaikilla. Jos eivät toimi NIILLÄ SIVUILLA, JOTKA OLEN JO KORJANNUT (listattu edellisissä suluissa, katso siitä), niin kerro, koska pitäisi toimia nyt.

ti 14.4.2009
Jos yllätämme hänet ennen hämärää
Arvatkaapas mitä, nyt ovat sivut 69-71kin uusittu. Notta hiphei.
Korjaan vielä sivujen koodia vähän, joten älkäämme vielä ihan liikaa juhliko, mutta juhlikaamme.

Sivuilla 70-71 arvatenkin muutin keskustelua. Se on mielestäni nyt vähemmän naamapalmuttava, ja siitä saattaa jopa saada selvää, että kuinka moni henkilö siinä puhuu ja missä puhuvat (ja mistä puhuvat). Korvasin sivun 70 ensimmäisen ruudun taas "screenshotilla", ja pistän sen alkuperäisen piakkoin tuonne gallerian puolelle ihmeteltäväksi (se on ihan kiva ja siinä on puu, mutta se ei oikein sopinut siihen enää). Lisäksi tein seuraavat mainittavat korjaukset:

Vittuun nuo valokuvarusinat, ja valojuovat samoin. Niin siinä varmaan näkyykin valoa ovenraosta kun ovi on jo pamahtanut kiinni (ääniefekti), eikä valo edes käyttäydy noin.
Notta sillai.

Nyt jee.

pe 13.2.2009
Vosita
Siirsin blogista kuvia galleriaan, ja heitä tuli yhdentoista peukalonkynnen verran.
Sitten tulee vielä se yhdeskahdestoista, ja sitä kuvaa ette olekaan vielä nähneet. Olisi tietysti pitänyt tehdä kolmetoista, kerta on tuollainen päivä ja kaikkea ja paskat.

ti 10.2.2009
You'll be my part, that's why I came
Ja vihdoin jaksoin keksiä mitä tehdä sivulle 53. Korvasin kolmannen ja neljännen ruudun yhdellä ainoalla, ja niiden/sen sisällön muutin aivan eriksi. Nyt siis täysin merkityksettömien ja tarpeettomien avaintapitelevien kätösten ja pimenevien jalkojen sijaan näemme pikku Orvin rakentamassa palikkatornia. Eli täksi on supervoimansa hyvä kolmiulotteisuudentaju.
Kukaan meistä ei ole arkkitehti, vaan ilmeisesti jompikumpi Orvin vanhemmista on jotain sentapaista.

Ja siksi minä opin pienenä lukemaan karttoja ja pohjapiirroksia, että meillä oli sellainen kiva "ratkaise tehtävä ja siirry tarinan seuraavalle sivulle" kirja kuin Kummitusmatkat. Tai siis on edelleen, koska se on loistava (lojuu tuossa pöydällä nythenkii, aion selata iltalukemiseksi).
Samaa kirjaa on syyttäminen siitä, että sarjakuvasivuilla linkki arkistoon on "A.R.Kisto".

Luuk insaid juu soul, vi bouff aa feää!
Itch people will gnaw our wishes no more!

ti 3.2.2009
Badapapa
Ei mitään ihmeellistä. Korjasin vaivihkaa sivut 67 ja 68 (enpäs muistanutkaan, että 67kin oli korjaamatta, eli nyt on kai sitten jäljellä kuusi sivua). Ilmoitetaan siitä nyt täällä, vaikkei sinänsä ole ilmoitettavaa, kun en ole yli kuukauteen päivittänyt mitenkään.
Siirrän kohta taas galleriaan kuvia tuolta blogiglögistä.

ti 16.12.2008
Ja maltoin jopa olla lisäämättä Merpiolle spiraalikorvia
Kunnostin sivut 72-80. Eli säätöä vailla on enää seitsemän sivua (264 mukaanluettuna)!

Sivu 75:

pe 5.12.2008
Uhuu, joka päivä lähestymme
Ja nyt on ihmisillenäytettävässä kunnossa koko koulussapörräämiskohtaus, eli sivut 81-95. Näkyvimmät muutokset näkyvät tässä:

Sivu 82:
Vanhaa kunnon reinnenäleikkaustelua.

Sivu 84:
Ei jumalauta MIKÄ tuo vanha versio oli olevinaan? Orvin silmät näyttävät levähtäneiltä kananmunansisuksilta tai joltain. Yhh.

Ja sivu 92:

Siinä vaiheessa on kai aika tekstata puhekupla uudestaan,
kun ei enää itsekään saa siitä selvää muutaman vuoden
jälkeen lukiessa (kun on jo unohtanut, mitä siihen kirjoitti,
eikä täten lue sitä suoraan päästään).

Tämän lisäksi kuvissa on yksi uusi. Niissä, jotka on piirtänyt joku muu kuin minä.

pe 21.11.2008
Epäaasiallista kielenkäyttöä
Sivut 96-100 ovat valamiita! Nyt minulla on siis suurenneltavana ja editoitavana enää... sivut 67-95, plus ne 53 ja 59, joihin en ole vieläkään jaksanut tarttua.
Näille en kummia tehnyt. Mitä nyt kävin töhrimässä nimmarini tuohon puistonpenkkiin sivulle 100. Sen piti alunperinkin olla siellä, mutta oli unohtunut.

Käykää muuten kaikki Oikukkaassa Perunassa piirtelemässä. Olen kolmeksi vuodeksi aikalailla unohtanut sen olemassaolon.

pe 17.10.2008
Raakel putosi kaivoon ja kaikkia kiinnostaa
Blogissa pyörineet kuvatukset ovat nyt galleriassa, ja siellä heidän seuranansa lilluu yksi kuva, jota ette ole vielä nähneet (se on se alin... tai no, kyllä kai te itse huomaatte, että mitä olette ja mitä ette).

pe 10.10.2008
Saukot sotiloivat edellensä
Kuten teistä he, jotka blogiani väijyksevät jo tietävätkin, kappaleet viisi ja neljä ovat nyt siinä kunnossa, johon heidät jätän. Ja tämän päivitystekstin luettuaan tietävät teistä he, jotka päivitystekstejä lukevat myös sen, että samoin ovat valmiita kappaleen kolme sivut 126-140.
Yhden mainittavan muutoksen tein, se tältä näyttääpi:

Sivulla 128:

Aivan, minä pienensin Reiskan nenää!
Olin ilmeisesti hieman antanut itseni kannettavan pois sitä alunperin piirtäessäni.

Pitäisikin alkaa tässä lähiaikoina keräillä niitä luonnostöherryksiä, joita olen sinne bloginmokomaan syytänyt, ja pistellä heitä tänne saukkogalleriaankin jo vähitellen.
Alkaa olla ihan kiva nippu koossa.

pe 12.9.2008
Minkäs takia näissä päivitysteksteissä oikein on otsikot?
Enpäs huomannut kuinka kaukana toisistaan Mursanteron silmät sivun 66 ensimmäisessä kuvassa olivatkaan, ennen kuin laitoin versionsa tällain vierekkäin. Hee:

Tämän lisäksi olen ryhtynyt viimeistelemään sivuja myös perästä päin, eli kappaleeseen 6 en enää jaksa koskea tämän jälkeen tikullakaan, jollei siellä ole jotain, mitä en vain ole huomannut. Vitosesta on vielä suurennettava suurin osa sivuista, mikä nyt ei ole homma eikä mikään, mutta haluan editoida siitä tasan kahta sivua, ja kai se on parempi laittaa valmiiksi kerralla.

ti 9.9.2008
Kerttuli ja Pärttyli
Ja nyt kunnollisessa kunnossa olevia sivuja on kuudenteenkymmenenteenviidenteen (on se suomi heino keili) asti, lukuun ottamatta sitä sivua 53, jota en ole vieläkään jaksanut uudelleenjärkeistää, sekä sivua 59, joka on ainoa, joka tarvitsee vielä skannata kokonaan uudestaan resonsa takia. Se tuntuu juuri nyt jotenkin liialta säädöltä, vaikkei se sitä olekaan.
Ne pienet mainittavat muutokset, joita tein, ovat notta:

Sivu 61:

Pientä, eikö totta? Mutta kyllähän tuo Orvi vain on nyt
kummasti vähemmän epämuodostuneen näköinen.

Sivu 65:

Tämä taisi olla ensimmäinen sivu, jolla tein puhekuplat kokonaan vektoreilla, ja kuten kuvasta näkyy, ensimmäinen on aina susi. Niin, minäkin olen vanhempieni esikoinen.

pe 29.8.2008
Lähipankin ovi ollenkaan
Korjasin sivut 57 ja 58, ettekä varmaan edes huomaisi, että niin on käynyt, ellen sanoisi. No jaa, alan kuroa umpeen sitä rumien ja siedettävien sivujen välistä kuilua jo, joten tässä vaiheessa on kai turha kovin järkyttäviä muutoksia odottaa.
Laitoin saukkoihinliittyviä luonnoksia Blogiin, joten ehkä tykkäätte siitä tällä hetkellä enempi.

ti 12.8.2008
Vaan kaaniimpi oli Hilima
Olen ollut viime aikoina kovin kiinnostunut ihan muista asioista kuin vanhoista, jo periaatteessa valmiista sarjakuvistani, mutta taas jatkuu korjailu, sentään. Laitoin nyt sinne väliin ne korjatut versiot sivuista 46-48, eikä niissä juuri vertailtavaa ole kuin tämä:

Sivu 46:

Tuo vanha versio huvitti minua tavattomasti, enkä osaa kuvailla sanoin mikä siinä on niin helvetin hauskaa. Mutta onhan se hölmö.
Markon vanhemmat puhuvat edelleen omituista sekamelskamurretta, joka kuulostaa minusta luontevammalta kuin yritys matkia jotain oikeaa murretta.

pe 27.6.2008
Dinosauruksia, joilla on aivolaatikot
Eli heti alkuun, että kun lupasin tarinoida ja avautua lisää niistä kuukausi sitten mainitsemistani odottamattomista hankaluuksista kun saan tietää lisää niistä itse, niin nytpä. Minulla ei ole syöpää. Mikä on hyvä asia, joten ei siitä sen enempää.

Hyppäsin yli neljä sivua. 46-48 siksi, että olen jotenkin onnistunut hukkaamaan sen paperin, jolle olen piirtänyt sivun 46 toisen ja kolmannen ruudun, ja haluan lätkäistä tänne koko kohtauksen kerralla sen löydettyäni. Sivun 53 skippasin siksi, etten ole vielä keksinyt, mitä sille tekisin. Jotain teen. Sivuja 49 ja 55 en muuttanut sen enempää, kuin uudelleen skannaaminen niitä pakosti muuttaa. Näinollen saatte kyllä nyt hassuja vertailukuvia hyvin vähän.

Sivu 50:
Halusin alunperinkin näyttää, miten Orvi tajusi, mikä sen talon, johon Rei edellisenä iltana meni, asunnoista hälle kuuluu, en vain jotenkin osannut tehdä sitä siinä pienessä tilassa, jonka sille jätin. Ja halusin suoriutua tuosta lauseesta ilman miljoonaa pilkkua, mutta en nyt osannut sitäkään. Sivun kanssa onnisti jo mielestäni paremmin.

Niin, Rei on jeesusteipannut postiluukkunsa päälle jätesäkinpalan.
Tämä näkyy ohimennen sivulla 43.

Sivu 51:

Rei on nykyään jo harvemmin itseltäännäyttämätön,
mutta tuosta naamasta en pitänyt edes silloin, kun piirsin sen.

Sivu 52:
Kun kerran tungen taustalle pöhköjä yksityiskohtia, voisin olla pienentämättä niitä näkymättömiin. Simo esiintyy seinäkirjoituksissani säännöllisesti ihan ilman sen syvempää syytä, ellei kyseessä sitten ole jotain alitajunnan hommia, joista kaikenmaailman itävaltalaiset psykoanalyytilyytikotlaatikot vetelisivät johtopäätöksiä (ja kaniineja, jos ne olisivat hattuja).

Sivu 54:

Lue uudelleen sivun 51 kuvateksti.

Lisää tässä kohta.

pe 13.6.2008
Veikko ja Vittu
Nyt on sitten kesäkuu, ja sitä saatananmoista, mutta sainpas teille taas ihmeteltävää.

Sivu 34:
Sivun taustana toimi alunperin toiseen tarkoitukseen piirretty kuva talon katosta, iltataivaasta ja variksista, eikä se sinne oikein istunut. Orvin selostuksella on myös nyt enemmän tilaa (ja silmänsä viimeisessä ruudussa ovat symmetrisemmät).
Turha kai enää mainitakaan, jos Reiskan naamalle on tehty jotain.

Sivu 35:
Nyt sai kirurgiaa jo Rein polvikin, joka oli liian ylhäällä, ja muutenkin teki koko jalasta liian pitkän. Nyt hän on siis jalka jokseenkin suorana.

Sivu 36:

Sivu 37:

Nyt muuten kolmannessa ruudussa en piirtänyt Reiskan naamaa uudestaan (enkä niin tehnyt seuraavalla sivullakaan). Hää alkaa vähitellen saada poskilommonsa kohdalleen, ja oli tässä tapauksessa muutenkin tarpeeksi rönttö ja isonenäinen jo valmiiksi.
Puiden lisäksi pidän kovasti pilvien piirtämisestä.

Sivu 38:

Jostain syystä olin peittänyt tussivarjostukseni roiskekuviolla. Ei sellainen vetele.

Sivu 39:

Uusiksi meni koko tausta, josta tein vähemmän sekavan ja tusseillavarjostetun (vain Juksan iho ja hiukset ovat sitä jälkimmäistä), sekä lisäsin sinne esiteltävälle henkilölle vähän seuraa (joka kenties sanoo käytöksellään jotain). Tassukorva on hyvin epämääräinen, koska häntähän emme vielä tunne. En muista, miksi Juksan ihon piti näyttää noin tummalta, hänhän on oikeasti punapäänä jopa vähän kalpea. Lisäksi herra Hakulinen oli vieläpä kumman pitkäkaulainen ja jotenkin vain tahattoman hölmön näköinen, enkä minä ruoja ikinä muista piirtää hälle sänkeä.
Seuraavalle sivulle en ymmärrettävästikään tehnyt mitään.

Sivu 41:
Orvi ei oikein näyttänyt itseltään, eikä toisessa ruudussa minusta enää tarvittu Merpion siipeä kurkkimaan.

Sivu 42:
Viimeinen ruutu, jonka nyt jaoin kahdeksi ruuduksi, oli itse asiassa ihan nätti kuva. Se nyt kuitenkin oli vain nätti kuva, joten se kuuluu mieluummin Kuviin kuin sarjakuvasivulle.
Nyt se on siellä.

Sivu 43:
Reiskan asunto oli liian puhdas ja kaikki muutenkin liian sileää, joten lisäilin sinne vähän tekstuuria ja törkyä. Takin ja hatun röpelö on karkean vesiväripaperin pintaa, ovenkarmin maalausjälki on... no, maalausjälkeä, akryylivärimaalauksesta, ja se sotku on likaisia astioita esittävistä valokuvista. Mm. sellaista materiaalia löytyy koneeltani.

Sivu 44:
Toinen ruutu oli aivan tarpeettoman mitäänsanomaton. Tämän sivun aikana on siis tarkoitus tapahtua se, että Reiska, jonka jo edellisellä sivulla olemme huomanneet kovin järkyttyneeksi syystä, jonka näemme tällä, riisuu takkinsa ja hattunsa, rientää ikkunan luo sulkemaan verhoina toimivat huovat, ja nukahtaa pikaisesti, kun vihdoin tuntuu jokseenkin turvalliselta.
Eihän se yhtäkkiä enää näyttänyt yhtään pelokkaalta ja stressaantuneelta, tai kiirehtivältä. Tai edes Reiskalta. Muutin myös viimeisten "ruutujen" taustan valkoisesta tummahkoksi, sillä en ihmettele, jos jollekulle oli ennen jäänyt epäselväksi, sulkiko vai avasiko Rei ne verhokkeensa. Nyt siellä on selvemmin hämärää.

Sivu 45:
Selvemmin hämärää on myös tässä. Ja huomatkaa nenä.

pe 30.5.2008
Siis paskalta muilla tavoin kuin niillä, millä yleensä
Enpä saanutkaan ensimmäistä kappaletta loppuun, tuli odottamattomia hankaluuksia, joista lisää sitten joskus, kun saan selville kuinka pitkälle loppuelämääni ne vaikuttavat.
Joka tapauksessa ostin uuden skannerin, ja totuttelen nyt käyttämään sitä. Kuvissa on kaksi kuvaa, jotka on skannattu sillä, sanokaa näyttävätkö ne teidän ruuduillanne paskalta.

ti 20.5.2008
Nämä päivitystekstit alkavat taas venyä, vaikka nyt en edes puhu elokuvista
Sitten kuusi sivua lisää. Yritän saada ensimmäisen kappaleen korjattua ennen kesäkuuta, sillä kesäkuussa tulee olemaan kaikkea saatanammoista (huviksenne kerron, että Frontpagen oikoluvun korjausehdotukset tälle sanalle ovat: saastanammoista, saatonammoista, saaganammoista, saajanammoista, saamanammoista ja saavanammoista, ja että minä tiedän, että se pitäisi kirjoittaa saatananmoista), enkä tiedä, mitä silloin ehdin tai pystyn tekemään.
Toisen kappaleen alku sitten joskus.

Sivu 28:
Teinkin lopulta tälle hyvin vähän, vaikka hyvin yksimielisesti tulimma hämmentävistä juonenkäänteistä ilmoitelleen lukijaston kanssa siihen päätelmään, että Orvin takaumatarina on yksi sarjakuvan tarpeettomanhämmentävimmistä kohtauksista, ellei tarpeettomanhämmentävin.
Jatkoin Orvin puheessa kertojana toimimista edelliseltä sivulta, ja pistin sen jopa kuvailemaan, mitä hää kyseisessä ruudussa tekee, vaikka lukijat sen näkevätkin. Ehkä lukijat nyt sen jopa ymmärtävätkin, että Orvi ei sivujen 27 ja 28 vaihteessa riisunut villapaitaansa ja asettunut loikoilemaan jollekin hevosen henkien asunnossa sijaitsevalle sängylle, vaan olemme jo eilisillan tapahtumissa.
Ja tämä ymmärtämättömyys ei siis millään muotoa ollut teidän syynne, älkää kuvitelko, että sellaista väittäisin. Totta kai se on minun. Koska muutos oli tosiaan näin hienosäätöinen, kertokaa toki, jos se ei riitä. Se olisi hyvin ymmärrettävää.

Yhden naaman piirsin uusiksi, koska se oli liian lättänä.

Sivu 29:
Orvin ja Markon sananvaihto oli kerrassaan typerää, joten pistin sen ihan uusiksi ämmien ja äkeiden mainitsemista lukuun ottamatta, sillä pitäähän ne nyt mainita. Sain myös ahdettua jutusteluruutujen väliin Rein toisen sivuhuomautuksen, joka on joko tarpeetonta vitsin toistoa tai tarpeellinen henkilöiden välisen suhteen luonnin kannalta, päättäkää itse.

Saatatte myös huomata, että rasvaimin Orvin leuanalusta ja tein sateen vähemmän päällelätkäistyn filtterin näköiseksi (koska nyt se ei ole päällelätkäisty filtteri, mutta ennen oli).
Ynnä muuta.

Sivu 30:
Vastoin kaikkia dialoginsuoltamisvimmaani perustuvia odotuksia, tämä sivu on aina ollut yksi omista suosikeistani. Nyt se on sitä vielä enempi, kun korvasin valokuvarusinat huopakynin piirretyillä (valokuvia en siis aio rusinoina käyttää enää kuin silloin, jos kyseessä on sarjakuvassakin valokuva rusinoista - eli vain sivulla 6).

Sivu 31:

Lienee selvää, miksi kungfupaviaani Rafiki oli oikeassa sanoessaan, että muutos on hyvä (tai huva).
Eipä siitä sitten sen enempää.

Sivu 32:
Seuraa opintunti siitä, miten paljon piirroshahmon ilme muuttuu, kun silmät muuttuvat.

Noniin, muutinhan minä vähän noita silmien ympärillä olevia ryppyjäkin, mutta mikigaq myslikameli. Mursantero näytti yleensäkin näillä vanhemmilla sivuilla paljon ilkeämmältä ja vittuuntuneemmalta kuin on.

Joillain oli tietysti edelleen pahempiakin ongelmia itseltään näyttämisessä. Orvi muistutti välillä hieman amebaa, ja tuon yhden Reinnaaman olinkin näköjään piirtänyt uudestaan jo kertaalleen.

Ja näin.

Sivu 33:
Tämän sivun olin jo vuoden 2006 helmikuussa skannannut uudelleen (vieläpä samaan resoon uudempien sivujen kanssa! jee!), sillä ihan ensimmäinen versio siitä oli vain yksinkertaisesti niin paska, ettei minulla taida olla edes kopiota siitä enää missään (eikun perkele onpas! jollain CDllä... kunhan jaksan etsiä sen). Eniten minua siinä häiritsi tuo lehdiksipuhumistaustakuvio - tai sen puute, valmistin sen nimittäin vasta sivua 93 piirtäessäni (vaahteran, poimulehden ja apilan lehdistä, joita skannasin ilmeisesti mummolassa, koska mummin vaahteroissa oli tuollainen kasvitauti, jonka aiheuttamat läiskät olivat minusta sen verran hienoja, että ne kuvioon jätin). Sen virkaa oli toimittamassa vain joku sekunnissa söhräisty viivakuvio, joka lähinnä teki kaikesta entistä vaikeaselkoisempaa.
Noniin, tässä nähtävässä vanhassa versiossa ei sitä kyllä onneksi päästä ihastelemaan, koska kuva on tosiaan siitä vuonna 2006 uudelleenskannatusta.


En minä kuitenkaan niin vähällä päässyt. Aikani ensimmäisessä ruudussa muutettavia asioita listattuani (Orvi on liian lyhyt, hevosen henget ovat väärässä järjestyksessä verrattuna sivun neljänteen ruutuun, puhekuplat eivät ota asettuakseen luettavaan järjestykseen muiden kuvaelementtien ollessa sijoitettuna noin...) päätin, että helpoimmalla pääsen vain piirtämällä koko roskan uudestaan. Nyt se lehtikuviokin näkyy paremmin, ja tietenkin kirjoitin ensimmäisten ruutujen ylettömän kökön keskustelun aivan uusiksi. Viimeiset kaksi ruutua saivat olla siinä asussa, johon heidät olin silloin kaksi vuotta ja kolme kuukautta sitten pukenut.

Voisinkin tähän mennessä muuttamistani dialogeista yhteenvetää parin einäinin.

1. Yritin sanoa kaiken mahdollisimman eri tavalla kuin olin nähnyt kaikkien muiden sen sanovan.
Ei näin siksi, että siitä tuli itsetarkoituksellista ja teennäistä, sillä kyllä nyt joskus voi vaan sanoa tervehtiessä että terve, ei aina tarvitse etukäteen miettiä, että milläs nokkelanironisyhteiskuntakriittishumoristisella runolla sitä tänään ihmisiä hämmentäisi, jos joku sattuu sanomaan päivää.

2. Yritin antaa mahdollisimman vähän kunnon tietoa mistään, koska en halunnut "paljastaa vielä liikaa".
Joten kellään ei ollut mitään käsitystä sellaisistakaan asioista, joiden olisin halunnut jo olevan selviä, kun lopulta ryhdyin tilannetta enemmän valottamaan. En minä nyt valtavia infodumppeja sinne korjaillut, kunhan kyseenalaistan kovasti mm. sellaisten asioiden kuin "kuinka pitkä aika on kulunut mistäkin" luokittelemisen salaiseksi ja spoilaavaksi. Kun henkilöt, jotka ovat tietoisia samoista asioista puhuvat keskenään, heillä ei tietenkään ole mitään syytä kuulostaa matkaoppailta vain siksi, että lukijakin saataisiin saatettua niistä asioista tietoiseksi, mutta ei heidän myöskään ole tarpeellista puhua suorastaan koodikieltä niin, ettei lukija vahingossakaan tajua edes mikä on puheenaihe.

Muunmuassa sellaista.
Ei niin.

ti 13.5.2008
Kuleksian lexicon
Ja nyt sivuja onkin vain viisi. Minulla on ongelmia pysyä itse asettamissani aikatauluissa, jos ette ole sattuneet huomaamaan.

Sivu 23:
Huopakyniä! Jee! Kyllähän niitä pääsin käyttämään jo edellisellä sivulla, mutta siinä alkuperäinen huopakynäily oli vielä ihan kokeillakseen sohimista, Orvin tukkakin oli väritetty joka ikisellä huopikkaalla, mitä vain löytyi (nykyään jokaiselle asialle on aikalailla vakiintunut oma varjostuksessa käytettävä väri, Orvin tukan esimerkiksi maalailen värillä nimeltä Shock Pink ja Reiskan taas yhtä hienosti nimetyllä Coral Sealla - heidän huiksensa ovat siis sarjakuvan värillisessä versiossa pinkit ja vihreät!).
En kovin ihmeitä muuttanut:

Sivu 24:
Vaikka jokseenkin pidinkin dramaattisesti auki lennähtävästä (joskin ulos päin aukeavasta) ovesta ja yhtäkkiä ilman mitään erityistä syytä lilliputin kokoiseksi muuttuneesta Reiskasta, katsoin tarpeelliseksi oven sulkea (hevosen hengethän pääsevät siitä läpikin, miksi ne sen avaisivat) ja Reitä hieman kasvattaa (vaikka jäikin pienemmäksi, kuin tuosta kuvakulmasta pitäisi olla sen... se vaan ei mahtuisi kivasti kuvaan luonnollisemmassa koossa).

Ja tuon täytyy olla ollut söpöin Rei ikinä (jolle en jostain syystä piirtänyt rintoja ollenkaan?).
Aika kamala. Puhekuplatkin olivat ihan missä sattuu ja varsinkin siellä, missä sattuu.

Sivu 25:
Toinen kutossivun tavoin työntäyteinen kokonaisuus. Paitsi että piirsin uudestaan melkein kaikki naamat ja enemmänkin, piti minun piirtää myös kartat. Niin, ajatella, jouduin ihan itse piirtämään ne, kyllä se nyt on kohtuutonta, että sarjakuvaan, josta otan kunniat itselleni, joudun myös tekemään kaiken ihan itse enkä voi käyttää muiden hengentuotteita heiltä kysymättä!
Olin nimittäin vain kopioinut jostain jonkun tarkoitukseen sopivankokoisen kartan ja sillä valmis. Hyi minua.
No, se on nyt korjattu erehdys ja tehän ette kelleen kerro, vai kuinka? Meidän pikku salaisuutemme. Piirsin siis vektoreilla (Freehandissa, vaikka tätä sivua alunperin tehdessäni en sellaista vielä omistanut, mutta plöh) lähikuvakartat, ja käsin kauempaa näkyvät. Ja lystiä oli sillä tutulla "kunhan tätä ei tarvitse tehdä useammin"-tavalla.

Ja näistä kuvitetuista muutoksista ei kai tarvitsekaan paljoa sanoa.
Hihii, Mursantero oli pätkä.

Sivu 26:

Mitäs minä sanoin siitä, että olen huono perspektiivien kanssa.
Ei se nytkään ole täydellinen, mutta porukka näyttää vähemmän pahvikartioilta.
Ja tuo Rein lähempää lähestytty naama on vähemmän vänkyrässä.

Sivu 27:
Pilkataan kaikki yhdessä Mursanteron klingoninenää ja olemattomia yläluomia.
Hänet siis piirsin kokonaan uusiksi jälleen.
Nyt sillä on jopa ilme.

Ja vaikka vanhassa versiossa ehkä satoikin hieman enemmän, minusta tuo yletön blurraus oli turha mieliteko. Eihän siellä oikeasti mikään myrsky pitänyt ollakaan, kuten Rei seuraavalla sivulla huomauttaa, eli miksi se näyttäisi myrskyisältä.

Jatkuu taas kohta.

ti 6.5.2008
Konstantinopolin Konsta
Kun nyt jo muutenkin teen ennenjälkeen-kuvia, tässä visuaalinen seloste siitä, mitä tein ysisivulle vielä. Keitosta Moonielle.

pe 2.5.2008
Oikeasti ollaan jo lauantain puolella, mutta jos se jotain kiinnostaa,
soittakoot tekniseen tukeen ja Lasten Auttavaan Puhelimeen
Ja sitten seuraavat kymmenen sivua siloteltuina, paitsi että niitä on kyllä kaksitoista.

Sivut 11 & 12:
Muutokset eivät ole kovin viihdyttäviä tai dramaattisia, sillä näissä ei ollut häiritseviksi muuttuneita naamoja tai dialogeja. Sivu 11 kylläkin sisälsi kokeilevaa ja tasoltaan vanhentunutta tietokoneitsentoa. Sivu 12 oli vielä vähemmän korjaamisen pikaisessa tarpeessa, mutta luulen senkin tulleen paremmaksi, tosin ymmärrän myös heitä, jotka mahdollisesti pitivät enemmän tuosta jokseenkin hillitymmästä vanhasta versiosta.


Olen muuten huomannut, että pidän kovasti paperin pintakuviosta, ja jätän sen mielelläni näkyviin isojen yksiväristen alueiden vielä yksivärisemmiksi silottamisen sijaan. Tämä on kuitenkin aika vittumaista tehdä, kun varjostukseen on käytetty paperia hieman rypistävää vesiväriä, joten olen päätynyt lisäainearomiin luontaisen sijaan. Minulla on jossain resurssikansiossa kuvatiedosto, jossa on saumattomaksi editoitu neliöllinen pelkkää kopiopaperin pintaröpelöä. Siitä on kiva sitten lisäillä eri valintatyökalujen, patternia elikkä kuviota lorottamaan säädetyn floodfillin sekä multiplyksi säädetyn layerin (ai kamala kun on kuvankäsittelyohjelmasanastoa nyt yhdessä lauseessa, mutten yritäkään suomentaa, kun ne ohjelmat on kuitenkin englanniksi kaikki) avulla tätä mallikkaan mukavaa papperskudetta kuvan haluttuihin osiin. On hienoa.

Sivu 13:
Kuten todettua tuli kasisivun kohdalla, siivet tuottivat aluksi hankaluuksia. Tällä sivulla ne paitsi näkyivät huonosti myös tulivat sellaisten kuvaelementtien päälle, joiden olisi pitänyt olla niiden ja "kameran" välissä. Mutkistin myös tietenkin Mursanteron nenän.

Sivu 14:
Mitään ei piirretty uudestaan, tekstiä vähän muuteltiin, mutta sen sisältö pysyi samana. Vanhassa versiossa mm. Kommakon puheet olisi saattanut tulkita niin, että se angstaa jotain voivoikuneivoitupelastaasitä, ja saattaahan ne edelleen, mutta nyt sentään vähemmän. Heitä, jotka sarjakuvan ovat jo lukeneet loppuun se varmaankin hieman hämmensi.

Sivu 15:
Mursantero puhuu nyt enemmän, mutta taas voivat loppuunlukeneet konkarit ja samoojat siihen huomauttaa, että Mursantero kieltämättä pitää puhumisesta. Hänet on myös piirretty kokonaan uudestaan toisessa ruudussa, sillä hällä nyt vain ei ollut mitään syytä olla siinä ruudussa tuollain. Eikä Kommakollakaan, joka näytti omituisen hämmästyneeltä siitä, että varikset säikkyivät Merpiota. Eihän se nyt tietenkään sitä hämmästy!
Lehtien ja oksien sijaan neljäs ruutu sisältää nyt ensimmäisen lähikuvan Merisarpion jaloista (tai toisesta niistä), joissa on varpaissa juuri ja juuri havaittavissa hienoista ruohonkorsien ympärille kipristymistä (joka on vähän samanlainen reaktio kuin se, että Rei kolme sivua myöhemmin puristaa käsiään nyrkkiin, Merpiollahan ei ole sormia).

Sivu 16:
Sitten tuleekin yksi sarjakuvan omituisimmista... eikun TAITEELLISIMMISTA sivuista. Jotenkin onnistuin venyttämään sivun pituiseksi ja pipipalipalapelöittämään joksikin ihme tunnelmakuvakollaasiksi tapahtuman "Rei tulee töistä ja menee ovesta sisään". Missä ei sinänsä mitään rikosta olisi tapahtunut, mutta oliko muka tarpeellista (no, ei varmaan, kun kerran muutin asian ja vieläpä tähän sävyyn kysyn, muthei nuorempaa itseään on hauska haukkua, joten sietäkää näitä retorisia kysymyksiäni eli kirahveja) kuvata peräti kahdella kuvalla sitä, että Rei katsoo kuinka matalalla aurinko on? Tai edes yhdellä? Kelloa annoin sen vilkaista, mutta ranteen sijaan se on nyt taskussa, sillä tuo eriskummallisen mustekalamainen ruutu oli ainoa koko sarjakuvassa, jossa Reillä on kello yhtään missään (jos en nyt ihan väärin muista).

Sivu 17:

Sivu 18:
Kuten lupasin, en tehnyt paljon mitään tälle. Harkitsin, josko Rein pitäisi käyttää jotain muuta ärsyyntyneisyydenilmaisemissanaa, kun puhe on uskonnoista jo muutenkin tässä lähisivuilla, mutta ei nyt tietenkään pitäisi. Pakana on erittäin hauska.

Sivu 19:

Noniin, nyt se on Orvi.

Sivu 20:

Tällä sivulla on myös taas eräs läksy, jonka opin:
keltaisella on paska varjostaa, koska se on yleensä niin vaalea väri, ettei sitä harmaasävykuvassa edes näy.

Sivu 21:
Viimeisen ruudun varjostettuani olen entistä varmempi siinä päätöksessä, että en halua ikinä värittää/varjostaa kokonaisia sarjakuvia tietokoneella. Hauskaa oli, mutta tusseilla ja vesiväreillä jaksan tällaista kummasti vaikka sen 265 sivua ja koneella tuskin enää parin kolmen sivun jälkeen kiinnostaisi. Ei minun juttuni, vaikka siitä ihan hieno tulikin.

Ja puhekuplat eivät enää vie koko taustaa, jonne tosiaan olin vaivautunut piirtämään variksia ennen kuin peitin ne turhan isoilla kuplutuksilla. Tekstiä ei ollut yhtään enempää -sitä oli vähemmän! Olin mm. jättänyt kokonaan keskustelusta pois (koska ei mahtunut) siihen alunperin aiotun huomautuksen, että tosi järkevää lähteä tapaamaan jotain aikuista nettituttua, jota luulee mieheksi, kun on itse 11-vuotias tyttö.
Näin Rein ja Orvin ensimmäisen järkevän livekeskustelun piti mennä. Ja nyt se meneekin niin.

Sivu 22:
Orvi näytti toisessa ruudussa enemmän läskiltä kuin lapselta, ja sille oli tietenkin tehtävä jotain (nenän pidin alkuperäisenä). Rei alkoi vähitellen tässä vaiheessa jo näyttää itsensä tapaiselta, mutta Orvia vasta opettelin piirtämään, sillä ensinmainittuhan oli saanut kahdeksan sivun etumatkan.

Tiesittekös, että olen huono perspektiiveissä? Joskus saan ne näyttämään oikeaoppisilta, mutta se on tuuria silloin se. Tuo lattia nyt kuitenkin häiritsi minua jo heti kun sen piirsin, en vain jaksanut tai ehkä osannutkaan korjata sitä silloin.
Ja pääsin jälleen piirtämään ruutukaappauksia. Hevosen henkien tietokoneen työpöydän taustakuvassa on kissoja! Haa!

Haa. Tällaista. Jatkoa seuraa.
Mahdollisesti huomenna, tai joskus tässä lähipäivinä, sillä voisin tehdä sivuun yhdeksän vielä yhden puhekuplien asettelua koskevan muutoksen.

ti 15.4.2008
Rintojakin välillä operoitiin, mutta silikoneja ei sentään laitettu
Huomenna on syntymäpäiväni, joten tässä teille lahjoja: olen nyt vihdoin epärumentanut (tämän termin käytön oikeutus lienee rumuuskäsitykseni huomioonottaen mielipidekysymys) sarjakuvan ensimmäiset kymmenen sivua (ja ensimmäinen kansi, vaikkakin jo kuudennentoista päivän puolella). Suureksi osaksi suoritin nenäleikkauksia Reille ja välillä Mursanterolle, mutta suurempiakin uudelleenpiirtelyitä tuli tehtyä, kun vauhtiin pääsin.
Yksityiskohtaisempaa tietoa seuraa niille joita kiinnostaa, koska minusta se voi jopa huvittaa (no, itseäni ainakin, kun saan olla hävyttömän nostalgispostalgis ja hyihyikattokaakuipaskoimunpiirustukseton).

Sivu 1:
Tämä sivu voi useine Reiskoineen olla vähän hämmentävä, mutta pidän siitä, joten tyydyin vain korjaamaan ne osaamisen karttuessa vanhentuneet osat, jotka häiritsivät, eli ne penteleen pisaranväreet, jotka alunperin vetelin jollain airbrushilla.

Nyt käytin sitä, mitä varjostukseen alkusivuilla muutenkin, eli vesiväriä. Ja katsoinkin muuten parhaaksi käyttää juuri niitä aineita, jotka minulla oli käytössäni alunperin sivuja piirtäessä, eli säästän huopakynäni niitä sivuja varten, joita tehdessä olin jo ensimmäiset ostanut. Kyllähän tuo paperi rypistyy vähän, mutta kun nyt olen nykyään näin paljon prompi (lausutaan prompi eikä proompi, monikko on prompit), niin se ei enää haittaa, kun osaan jopa käyttää tätä kuvankäsittelyohjelmaani.
Ja tietysti tein Reille sen isomman nenän. Ja leuan.

Sivu 2:
Mistä puheenollen, en tosiaan osannut aluksi lainkaan piirtää sellaisia rötisköjä kasvonpiirteitä, jotka Reiskalla on, pienen yrityksenkin kanssa tuo näytti kovasti sellaiselta sirolta tyttöseltä, jollainen 20-vuotiaan sankarittaren olettaisikin olevan.
Voisin syyttää tästä sitä kautta, jona kokeilin matkia japskien kollektiivista sarjakuvatustyyliä, ja pitäisikin, mutta oli siitä kaudesta myös hyötyä, joten harjoitamme armahdusta tässä valtakunnassa nyt.

Ei tuo vanha naama oikeastaan ole huonosti piirretty, vaikka itse sanonkin. Se vain on jonkun muun naama.
Joka tapauksessa neiti Lilavati on tehnyt tehtävänsä, sillä yksi syy ulkonäköönsä on rötisköyden harjoittelu, sitä kun tarvitsee muuan tulevan sarjakuvani henkilö, josta piirtämissäni vanhoissa kuvissa esiintyy niissäkin liian vähän nenää, liioiteltua kulmikkuutta ja kuoppaisia poskia. Häneltä kun niitä pitäisi löytyä vielä Reiskaakin enemmän.

Sivu 3:
Olinkin unohtanut miten moni vanhoista sivuista on piirretty joka ruutu eri paperille. En usko, että minulla oli ruutujen täytteitä (itse ruutuviivoja en paperille tehnyt - onneksi) tuherrellessani mitään käsitystä siitä, miten sommittelisin ne sivuksi, ja enköhän sitten vain sählännyt jotain ja ollut ehkä aidonkin tyytyväinen. Olenhan minä nytkin suureen osaan uusimmista tuotoksistani (vaan ans kattoo viiden vuoden päästä).

Ihmettelen vallan kauhiasti miksei kukaan valittanut juuri tämän sivun puhekuplien lukujärjestyksen tulkinnanvaraisuudesta, sillä en itsekään varmaan arvaisi sitä oikein ellen tietäisi. Eli I learned something today ja ottakaa nyypät opiksi: jos teet sarjakuvasivun ylläkuvaillulla tekniikalla (sen voi nääs tehdä kunnollakin), etkä minun tavoin tiedä ihan tarkkaan, miten ne ruudut asettelet, älä piirrä puhekuplia sinne kuvien kanssa samalle paperille. Niitä on kiva sitten editoida pois ja piirtää uudestaan koneella.
Myös - huomaattehan, että piirsin Reiskan kokonaan uudestaan neljänteen ruutuun. Mikä tonttuja peloissaan paenneen ilme tuo muka on? Ja tietenkin sillä on myös liian pieni nenä.

Sivu 4:
Yritin tarkoituksella säilyttää viimeisen ruudun niin samanlaisena kuin mahdollista, mutta muuten läiskin sinne taas naamain päivityksiä, ja Reille sen, mitä sillä pitäisikin edellisen sivun jälkeen olla, eli nokkarätti. Mursanteron silmät karsastivat vähän, ja hällä ei ollut Mursanteron nenää. Tästä eteenpäin tein myös aika isojakin muutoksia dialogiin, se nääs oli aika "hei luemme paperista". En tiedä miksi olin halunnut, että henkilöni puhuvat mahdollisimman kummallisesti.

Sivu 5:
Jos joku muistaa, että Kommakko kommentoi ovellaolijaa vasta kaksi sivua myöhemmin eikä ensin edes kuullut koko ovikelloa, niin oikein muistatte.
Miksi se ei muka olisi kuullut sitä? Olihan Rei melkein oven vieressä, mutta sivulla 18 (jolle koitan sinne asti päästyäni tehdä mahdollisimman vähän muutoksia) Rei istuu samalla tietokoneella (juttuseuranaan LeenaP. ja mehän tiedämmekin jo, mikä se sellainen Leena on) ja kuulee kellon ihan hyvin. Paskaa, sanomminä. Ja koska se ei mielestäni ole juonta oleellisesti muuttavaa paskaa, muutettakoon se vähemmän paskaksi. Nyt he siis viittailevat kintaalla uskonnollisille vähemmistöille, mikä on hienoa.

Sivu 6:
Tähänastisista sivuista tämä oli työläin muokattava, koska minun piti skannata tuo valokuvakin uudestaan, mitä ennen se piti löytää. Ja sitten piti löytää rusinoita, eli ostaa ja valokuvata niitä. Mutta älköön kukaan pääskö väittämään, että jotain "älkää syökö rusinoita"-propagandaa levittäisin, eli kuvausten jälkeen minä pistin poskeeni ne.

Jätin kokonaan pois tuosta zuumailu"ruudusta" sen kuvakulman Rein ja Kommakon takaa. Mitä sillä muka teki? Piirtelin mieluummin vektoreilla huomattavasti selkeämmän screenshotin siitä, mitä Rei siinä tekee.

Sivu 7:
Piirsin sitten uudestaan koko kolmannen ruudun, eli piirsin sivulle vihdoin kolmannen ruudun. Mikä helvetin ruutu tuo nyt edes oli:

No, ei mikään. Ja huomaattekos, puhekuplia on huomattavasti vähemmän! Sisällytin ne samat jupinat edelliseen ruutuun, kun siinä ei enää tarvinnut turista ovikelloista. Ja hei nyt siellä on variskin. Se olisi uhkaavaa etiäistelyä, jos ei asia olisi niin, että eihän sarjakuvaa ensimmäistä kertaa lukeva voi vielä tässä vaiheessa aavistaa, että no vittu tietysti ne variksetkin ovat vaarallisia. Kuinkas muuten!
Kommakko ja Rei muuttivat katseensuuntaansa eteenpäintuijotuksesta toisiinsa. He olivat vähän kieroonkatsovia, ja vaikka tarkoituksensa oli alunperin tuijottaa sitä tietokoneen ruutua, niin Näppärä Näppylä ja apulaisseriffi Pöpsis osasivatkin jo varmasti huomauttaa sieltä takapenkistä, että se tietokoneen ruutuhan tulisi sen verran alas, että he eivät katsoisi sitä tuijottaessaan suoraan eteenpäin.
Pisteet siitä pojille.

Sivu 8:
Jolla en piirtänyt mitään uudestaan! Muokkasin vain.
Mursanteron kulmakarvat eivät enää ole kiinni sen yläluomen ripsissä, minkä lisäksi hänellä on enempi hänenlaisensa nenä.

Tällä sivulla myös yritin vähemmän menestyksekkäästi keksiä, miten layeri muutetaan läpinäkyväksi. Son opacity, mistä se oikeasti laitetaan. Jee.

Sivu 9:
Kuten kolmatta, tätäkin sain vähän järjestellä uusiksi. Sivu oli täynnä kaikenlaista kokeellista härpäkettä, kuten kynätyökalulla tehtyä taustakuviota (jonka jätin, mutta vähemmän häiritsevänä) ja herranjestas pöyhkeileviä mukanokkelia ääniefektejä tyyliin "ovenavausääni". Tuollainen äännähdys nyt jossain toimisi, mutta ei se tuossa kyllä toiminut, ja se oli kamalalla fontillakin. Plää.

Orvin piirsin uusiksi ensimmäiseen ruutuun (mukana näytettä siitä taustakuviosta).
Eihän siltä näkynyt edes silmiä.

Sivu 10:
Kuka arvaa, mitä muutin?

Aivan oikein! Enkä mitään muuta tahallisesti.

Jatkoa seuraa, eli aion tosiaan tehdä tämän saman koko ensimmäiselle kappaleelle ja siitä vähän eteenpäinkin. Sanokaa toki edelleen, jos huomaatte asioita, joita minun tulisi muuttaa (niin muokatuilla kuin muokkaamattomillakin sivuilla). En välttämättä ole samaa mieltä, mutta voin ollakin.
Muokatut sivut ovat muuten hieman isompia kuin alkuperäiset versionsa (mistä johtuen ne saattavat näyttää venytellyiltä ja muutenkin epäkuntoisilta, mihin auttaa runsas päivitysnappulan painelu), ja aion suurentaa kaikkia alle 500 pikselin levyisiä sivuja ja joitain vähän ylikin. Samoin suurensin yhdellä koolla noita linkkejä, koska niin, miksi ihmeessä niiden muka piti olla niin pieniä.
Tiedän, että kynnys vanhoihin muokkaamattomiin sivuihin on nyt aika suuri, mutta se on väliaikainen olotila, jota toivon teidän sietävän. Ehkä se jopa paremmin herättelee teitä huomaamaan, kuinka paskasti piirrettyjä jotkin asiat vanhemmilla sivuilla ovat, niin että voitte kertoa niistä kaikista minulle.

Ja maailma pelastuu.
Hyvää yötä.

ti 1.4.2008
Tarjolla silliä kuravedellä
Joo aprillia!
Kukaan teistä ei tietenkään mennyt lankaan, mikä on hyvä, sillä säästynpähän selittelyltä silloin kuudentenatoista päivänä eikä kukaan tule ihmettelemään, että miksei se jatko-osa alakaan.
Kuvissa on kaksi kuvaa, joista toinen on isompi versio siitä jo näkemästänne (jos nimittäin olette niitä älyllisiä olentoja, jotka laittoivat linkkinsä ja kirjanmerkkinsä osoitteeseen iperyys.net tai iperyys.net/ssos eikä jotain iperyys.net/ssos/fin.html tai muuta pölijää) julisteesta (ja jos et ole sitä jo nähnyt, niin oma häpiä jos meni vitsi ohi, siellä kuvissakin se joka tapauksessa on). Sen kuvauksessa myös juttua siitä enempi, en jaksa tässä toistaa.

pe 28.3.2008
Jaahas, vai niin se olikin. Olipa huipennus.
Nyt se on sitten loppu.
Kiitän avusta, inpsiroinnista ja yleisestä piristelystä ja viihdytyksestä kaikkia, jotka sellaista toimintaa ovat harrastaneet, tämä ei olisi päässyt tähän ilman teitä. Ja lässyn lässyn. Noei, kiitos oikeasti.
Mieleni minun tekevi kirjoittaa joku älykkö loppupuheenvuoro siitä, mitä kaikkea olen tässä matkan varrella oppinut, mutta taidan jättää sen tuonnemmaksi, sillä vittujako minä vielä nyt tiedän siitä, mitä olen oppinut. Eli otetaanpa vähän etäisyyttä ensin. Siitä tuonnemmasta puheen ollen, päivitykset eivät lopu vielä ihan tähän, sillä ennenkuin voin hylätä tämän tuotoksen elämään omaa itsenäistä elämäänsä suuressa maailmassa, sitä pitää vähän viimeistellä. Piirtelen uudestaan joitain osia vanhoista sivuista (en yhtään sivua kokonaan kuitenkaan), skannailen ja editoin niitä uudestaan (osa on pakkokin, sillä niiden korkearesoversiot ovat jotain 72dpi, ja se nyt vaan on niin kamalan amatööriä että eihän asiaa voi näin jättää - ja siinä samalla ne on tietysti editoitavakin uudestaan), korjailen joitain varhaisten astetta töksyvämpien sivujen puheenvuoroja ymmärrettävämmiksi ja yleensäkin vähemmän paskoiksi, sen sellaista.
Voitte edelleen olla avuksi, sillä jokin teitä häiritsevä yksityiskohta todennäköisesti häiritsee minuakin. Korjatkaamme se.
Ja nyt ei muuten enää ole spoilereita eikä moilereita, niin että kysykää myös, kun kysyttävää keksitte. Nyt vastaan. Jos ei mikään jäänyt epäselväksi (mitä epäilen), käy se niinkin.
Tiedoksennissa on kolme uutta artikkelia otuksista. Tämä oli päivitystekstin loppuhuipennus (ja tämä lause on kevennys, keventykäätte).

ti 25.3.2008
Mitähän hittoa ne nyt edes selittävät
Ja kaksi sivua lissää.

pe 21.3.2008
Epolettikeretti
Sivu 262, jolla esittäytyy suuri joukko eriskummallisia eliöitä, Sointu liittyy paljonpuhujien iloiseen joukkoon ja Orvi paljastaa keksineensä vihdoin, mitä hänestä tulee isona. Laitan muuten kappaleen loppuun vierailulla käyneistä mönkiäisistä ihan listankin, mutta toistaiseksi saatte arvailla ja tunnistella rauhassa, koska se on hauskaa.

Puolen tunnin päästä tulee The Thing. Jee.

ti 18.3.2008
Plötstilg, Blitzkrieg
Haa! Melkein unhoitin! Kellokin on jo jotain yhdeksän.
Tosiaan (sanoi Tiuku ja kuoli pois), lupasin teille näyttää ne lumelemut, ja niinpä näytän.
Heitä on kuusi, ja he ovat kuvissa.

pe 14.3.2008
Timpuri
Sivu 261.
Kiitokset kaikille, jotka lähettivät kuvan Lumelemusta, laitan ne kuvanne näkösälle tiistaina. Sarjakuva jatkuu ensi perjantaina.

ti 11.3.2008
Ei tämä ole mikään villi länsi, sillä et kyllä osu!
En pidä tästä sivusta (joka onkin jo kahdessadaskuudeskymmenes) kovin suunnattomasti, onnistuin sössimään puhekuplien sijoittelun täysin kahden ensimmäisen ruudun kohdalla. No.
Puhekuplista puheen ja kuplan ollen, olette varmaan jo huomannut ja arvannut (ja runollisuuden tähänkin asiayhteyteen tuomiseksi, karvannut... tosin se tarkoittaa sitä, kun sylissä istunut kissa jättää sylistä poistuessaan syliä verhoaviin vaatekappaleisiin paksun kissankarvakerroksen, joten ehkä ette olekaan ainakaan sitä), että Saukkosotilaat (joka  muuten täytti sunnuntaina neljä vuotta) aikoo Kuolla Kuten On Elänytkin - monisanaisesti.

Laitoin kuviin uuden kuvan.
Sen peukalonkynnen taakse, josta löytyvät ne hahmomemetykset, jos muistatte.
(Kolmanneksi alin minun piirtämieni joukossa, mikäli ette)

pe 7.3.2008
Kaukametsän paholaiset
Hermanni Paskimon tiedostavankantaaottava bändi on nimeltään Naapuristo. Se on joko lyhenne naapurin Ristosta taikka sitten naapurusto, jossa asuu vain Ristoja.
Näin sen sanan telkkariohjelman mainoksessa ja keksin tuollaisen merkityksen sille, kun en ole siihen aiemmin törmännyt, niin en tiennyt, onko sillä jo sellaista.
Päivitystekstin otsikkoon päässyttä harkittiin nimeksi, mutta se hylättiin, koska se olisi ollut liian hyvä.

ti 4.3.2008
The Ultimate Final Kilpailu of Dessstinyy
Sivu 258.
Jolla esitellään hevosen henki Voiksitsgytriö, josta uteliaille lisää kuvissa ja tiedoksennissa. Kuvissa on jopa muutakin kuin hää.
Ja mainitaan siellä sivulla hevosen henki Lumelemukin, mutta häntä emme näe.
Jos ennen ensi perjantaita eli 14.3. mennessä viitsit piirtää taikka tarkkaan kuvailla minulle, miltä sinusta tämä tällainen Lumelemu näyttää, pääset sinä (tai kenties sarjakuva- tai muu hahmosi, jos sinulla sellaisia on) näyttäytymään jonnekin tämän sarjakuvan taustalle. Aikaa on vähän, tämä on totta. Mutta kun... aikaa tosiaan on vähän. Vielä piirtämättömiä sivuja ei ole enää kovin montaa.
Jos ei kukaan osallistu, ei se mitään, ripottelen kaikennäköistä minulle ja ehkä jollekin muullekin tuttua ihmistä ja örväkettä lopun kappaleen sivusille joka tapauksessa (joten voi hyvin olla, että sinä ja hahmosi olette jo siellä, mutta eipä paniikkia, sitten olet vaan tavallista parempi ihminen ja saat osaksesi useamman cameon).

Ja mikäli jollekin oli vielä pari sivua sitten epäselvää, niin nyt ei pitäisi olla, että siinä tosiaan ovat seikkailemassa Orvi sekä Myötäjättiläisen Sointu.
Ja Korvan Tassu.

pe 29.2.2008
Karku ja hänen päivänsä
Positiivein posetiivein kosti positronikyy.
Ja sitten on tuo sivu 257. Joka on toistaiseksi ainoa tämän sarjakuvan sivu, johon käytin jonkinnäköistä valopöytää (huopakynäset eivät arvosta lyijykynää, joten tusvakahlaajan luonnosta ei sopinut laittaa samaan paperiin), tosin en sitä vanhasta akvaariosta kyhättyä, jota ei ole vielä edes kyhätty, kun en ole jaksanut hakea sitä akvaariota autotallista. Sen sijaan pistin taskulampun veljeni askarteleman ikkunallisen puulevyn (josta oli tulossa joskus tietokoneen kotelon seinä) alle ja siinäpä töhersin.
En samasta tällä kertaa itseäni vitsiksi erääseen 80-luvun ihmemieheen, jonka etunimi muuten on Angus, vaikkei sitä kai ihan jokainen tiedä. Oon häätä nerompi.

ti 26.2.2008
Peto petoa petolla petosta peton... eli jos on perseestä se, niin sen perseen ainakin omistaa joku peto!
Näin siis alkaa kuudes kappale.
Ja kaikkia varmasti vituttaa se, että viimeisellä kappaleella, jonka kannen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla hienoin, kun se kerran on viimeinen, ei olekaan kantta lainkaan.
Tavallaan. Kun se on vaan musta.
Eikä sillä ole nimeäkään, voi tämä on nyt petosta!

pe 15.2.2008
Nyt kävi näin
Jumalani! Mitä olenkaan tehnyt?
(Haluatko leikkiä jumalaa? Eipä tuo ole koskaan ollut helpompaa!
Senkuin vastaat vain kysymykseen, ja siinäpä on)

No niin, se oli kappale viisi, ja varmasti te myös osaatte kertoa minulle, mitä kaikkea muuta se oli sen lisäksi. Mutta sarjakuvahan ei tähän pääty, sillä minä sanon teille, totisesti, olette löytävä kappaleen kuusi ensi sivun netistä kahdentenakymmenentenäkuudentena päivänä, ja mikäs sen rattoisampaa.
Hyvää ystävänpäivää.

ti 12.2.2008
Turpiin vaan sillekin
Sitten vähän tapellaan. Sivu 250 (huomaattekos, olen alkanut ilmoittaa päivitysteksteissä aina monesko sivu on uusi, se on arkistoinnin kannalta ihan kivaa).

pe 8.2.2008
Siinäpä vasta yllättävä käänne
Ja sivu 249.
Niin niin, Orvi. Kyllähän me jo tuon arvasimme vajaat kaksisataa sivua sitten.
Kuvissa on muuten uusi kuva (niissä minun).

ti 5.2.2008
Kötkönen
Sivu 248.
"En minä"? Kukas sitten? Kas siinä teille Hamleteille kysymys.
(Hei, ette kai te nyt aio tuollaisesta nimittelystä päästää rankaisematta minua?
Tulkaa kuuluttamaan kunniani, hyväkkäät.)

pe 1.2.2008
Pohjusmarjan parjattu ohjus
Kaksi sivua, numeroiltansa 246 ja 247.
Järjestin myös kuvasivua vähäsen uusiksi, mutta vain vähäsen.
Katsotaan, kuinka moni vielä tämän kappaleen loppuun luettuaan pitää Merpiosta tarpeeksi halutakseen siitä jonkun pehmolelun.

ti 1.1.2008
Tyhjentelin myös päivityslogit taas, kun alkoivat suotta kertyä
Laitoin nyt näkyville tuonne saukkogallerian puolelle sen Susikin, Reiskan ja Orvin kuvan, joka oli joulukalenterissa. Lisäksi heille, jotka sen missasivat,
tämmöinen. Foorumi on myöskin hieman komiampi nyt, kuten olette saattanut huomata taikka huomaamatta olla.
En päivitäkään nyt sivuja vähään aikaan, enkä näköjään paljon muutakaan ennen kuin helmikuussa. Son niinkun tipaton tämä tammikuu, eli ei tipu.
(Tai siis minä pidän nyt vihdoin sen joululomani)

Olen kanssa ollut hieman antisosiaali mokraatti joulunaikaan, joten senkin voisin tässä sillä välin korjata ja ajoittain yhteydenottoa vartovaan suuntaanne yskalnaarahtaa.